Dark the suns - Sleepwalking In a Nightmare arvostelu

Dark the Suns - Sleepwalking In a Nightmare(2010)

Dark the suns on Mikko ojalan oma projecti joka alkoi 2005 hän soitti ensimmäisen demon yksin. Vuonna 2006 kasvoi DTS omaksi bändiksi. Bändi on julkaissut jo 3 levyä Firebox Recordsin leivissä.

Levy alkaa Insomnia nimisellä intro kappaleella jossa kuullaan pianoa, viulua ja  sateenropinaa. Vieras äänenä kuullaan Beyond the dream bändistä tutun laulajan Harri kauppisen ääni. Levyn toinen raita Devoid of the Sun on melodinen ja sopivalla tavalla tummanpuhuva viisu jossa yhdistyy kaunis naisääni taustalla.  Toinen raita Wounded by Broken Dreams alkaa basarikompilla ja laulaja Mikon melankolisella laululla ja jatkaa samaa rataa kuin edellinenkin biisi. Biisissä kuullaan kaunis pianosoolo johon kirjoittaja tykästyi täysin. World Stood Still on rauhoittava ja jollain tavoin surumielinen kappale jossa taustalla kuullaan BTD:n Harrin ääntä ja Mikon murahteluja. Don´t Fear the sleep on kirjoittajan mielestä levyn yksi parhaimmista ja hienoiten tehdyistä biiseistä mitä levyltä löytyy.

 Biisissä on sekä rankkaa moshaus menoa ja melodista laulantaa. Last farewell aloittaa basarilla ja laulajan murhaavalla murjahduksilla jota säestää raskaat kitarat ja kaunis naisäänet. Walking with an Angel on biisin mukaisesti kuin kävelisi enkelin mukana kun biisi alkaa syna soololla ja melodisella kitaroinnilla ja kuiskaavalla laululla joka muuttuu tummemmansävysemmäksi. Biisin Lopussa synasoolo ja tuplabasari mätöt. Into the blind world jatkaa samaa sarjaa kuin levyn toinen ja neljäs raita mutta laulajana kuullaan beyond the dream bändin Harri kauppisen kalmankuuloinen äänähtely joka soveltuu biisiin paremmin kuin nyrkki kirjoittajan nenään. Levyn toisiksi viimeinen raita Lake of Thousand Tears on kirjoittajan lempi biisi koko levyltä niin rauhoittavalla kuin melankolisellakin mielellä, tätä biisiä kuuntelee hyvin omassa rauhassa tai oman kullan vieressä jos semmoinen vain löytyy. Kappale on levyn toisiksi pisin biisi koko DTS:än levyltä joka on kirjoittan mielestä hyvä asia. Levyn viimeinen ja lopetus raitana toimii Requiem for a dream, joka on myös levyn pisin biisi ja jatkaa samalla menolla kuin pari viimeisintä.

Omasta mielestäni Dark the sunsin 2010 vuonna julkaistu Sleepwalking In a Nightmare kuulostaa loistavalta tuotokselta bändiltä ja se onkin muuttunut parempaan suuntaan vuosien varrella ja kirjoittaja toivoo samanlaista levyä seuraavastakin tuotoksesta jota jään innolla odottamaan kuin kuuta nousevaa. Levylle antaisin 4.5 lihanuijaa koska se on sopivan melankolista ja rauhoittavaa samaan aikaan.

~Alluti~